Vuosi 2009

22.11. Agilitykilpailut, Helsinki Neiti Plättä Kiljunen ja Liisa ottivat askeleen kohti kolmosluokkaa tekemällä ensimmäisen kakkosluokan LUVA-tuloksensa Purinan kisoissa – lähellä ovat nollat olleet jo aiemminkin, mutta nyt sattui kaikki kohdalleen. Sijoitus oli kolmas 29 startanneen koirakon joukosta. Oikein paljon onnea, tytöt, ja tsemppiä jatkoon! :-)

14.11. SCY:n syysvuosikokous ja vuoden 2008 colliekilpailut Ollessamme Uman kanssa silmätarkastuksessa pidettiin samaan aikaan Jämsässä Suomen Collieyhdistys ry:n syysvuosikokous, jossa palkittiin perinteiseen tapaan edellisen vuoden colliekilpailuissa palkintosijoille yltäneet. Palkintosijoja meille ei tullut, joskin Kaisan pisteet olisivat riittäneet kakkossijaan vuoden 2008 parhaiden lyhytkarvaisten tokocollieiden joukossa. Koska kilpailu on kuitenkin tarkoitettu vain SCY:n jäsenten omistamille koirille, jäi Kaisa palkittujen listoilta pois. Julkaistut pistesijalistat paljastivat muutaman yllätyksen. Vuoden 2008 parhaiden lyhytkarvakasvattajien listalla kennel Allegory oli seitsemäs vain muutaman koiran pisteillä – ihan mukava yllätys yhden ainokaisen pentueen kasvattaneelle harrastelijalle. Reetta taas oli vuoden 2008 neljänneksi paras jalostusnarttu, edelleen vain muutaman jälkeläisen tuloksilla, ja sijoituksen arvoa nostaa mielestäni se, että näyttelytuloksista meille tuli pisteitä hyvin vähän. Jälleen kerran paljon kiitoksia tästä aktiivisille kasvatinomistajilleni!

14.11. Uman silmätarkastus Umppis käväisi (vihdoin ja viimein) neljän vuoden kypsässä iässä aikuisiän silmätarkastuksessa. Lykkäsin tarkastusta tarkoituksella hiukan myöhemmälle iälle, jotta mahdolliset silmämuutokset (muut kuin CEA) ehtisivät tulla esiin, mutta puhtaat paperit sai neiti tälläkin kertaa. Ennen vuoden loppua Umalta otetaan huvin ja mielenkiinnon vuoksi vielä MDR1-testi, ja ensi vuoden puolella olen päättänyt otattaa siitä sopivassa saumassa perusteelliset selkäkuvat, vaikka Umalla ei olekaan mitään selkämuutoksiin viittaavia oireita. Vaikka rotumme on erityisen terveluustoisen rodun maineessa, se on myös selkien osalta varsin vähän tutkittu rotu, jonka edustajista suurin osa ei joudu maksimaaliseen fyysiseen rasitukseen. Synnynnäisiä selkämuutoksia on löydetty joiltakin fyysisesti rasittavia ja kuluttavia lajeja (pk-lajit, agility) harrastavilta ja siksi oireilleilta koirilta, ja osa näistä muutoksista on pahimmillaan invalidisoivia, joten kyse on varotoimenpiteestä. Yhdeltä kasvatiltani eli Plätältä on aiemmin kuvattu rutiininomaisesti muun luuston ohella myös selkä, muutoksia ei löytynyt.

1.11. Agilitykilpailut, Hyvinkää Tosca ja Liisa aloittivat hallikisakauden marraskuun alussa JAU:n kisoissa Hyvinkäällä. Tuloksena oli hieno nollarata ja kolmossija 52 startanneen koiran joukosta! Onnittelut nopeille, taitaville tytöille ja kovasti tsemppiä viimeisen luokkanousunollan metsästykseen! :-)

17.10. Kaikkien rotujen näyttely, Rakvere Tänä viikonloppuna olin alun perin suunnitellut meneväni Uman kanssa AD-kokeeseen ja treenannutkin sitä varten kesästä lähtien. Pyörälenkki jäi kuitenkin ensi vuoden ohjelmaksi, kun suunnitelmat muuttuivat syyskuussa. Koska Uma sai Tallinnasta yllättäviä tuliaisia, päätin harrastaa maailman helpoimman pikku reissukaverin kanssa etelänmatkailua vielä toistamiseen. Rakveren reissu olikin kaikin puolin varsin onnistunut: Matkat sujuivat hyvin (saman päivän aikana tuli matkustettua autolla, laivalla ja vielä junalla), näyttely oli hyvin järjestetty ja tuloksetkin toivottuja. Matkaseuralaisemme eli Vekku-nahka (C.I.B & FI & SE & LT & LV MVA PMJV-05 BALTV-08 LVV-09 TK1 BH OneWay's Gold Rush) oli ROP ja tuli saamallaan sertillä Viron ja Baltian muotovalioksi, Uma oli taas VSP ja sai sertin. Kiitokset hauskasta matkaseurasta, Anne ja Vekku! :-) Tuomarina oli tiukan tuntuinen, mutta mukava Göran Bodegård, joka tuntui pitävän meidän molempien koirista kovasti. Jälleen jokseenkin eloisasti esiintyneen Uman arvostelu päättyi sanoihin "a nice dog", ja sitähän neiti mopon keulimisesta huolimatta nimenomaan on. ;-) Nyt siis puuttuisi enää yksi serti Viron muotovalionarvosta, mutta saa nähdä, uskaltaudunko vielä yrittämään. Hyvä tuuri kun tuntuu olevan kohdallani niukka ja nopeasti hupeneva luonnonvara... Umalla alkaa joka tapauksessa "näyttelysilavan pudotus" eli pieni dieetti, jotta se olisi ideaalissa kisakunnossa. Rakveren reissulla sateenjumalatar Esteri muisti meitä hyvin tunnollisesti, joten tässä kauniilla ilmalla otettu kuva edelliseltä reissulta, ruusukkeiden osoittamat tulokset samat. © Linda Lehtiheimo

10.–11.10. Agilitykurssi, Nokia Halusin järjestää agilityä harrastaville kasvateilleni mahdollisuuden saada hyvätasoista koulutusta miellyttävissä olosuhteissa, joten pidin vastikään Nokialle perustetussa Meirän hallissa agilityviikonlopun. Kouluttajaksi pyysin Leppälän Jukan, jonka tyylin ajattelin sopivan collieohjaajille hyvin. Sekä paikka- että kouluttajavalinta osoittautuivat erinomaisiksi ja oman Umani lisäksi paikalle saapuivat Tosca ja Liisa Jyväskylästä, Plättä ja Liisa Helsingistä sekä Laura ja Riffi Porista. Kiitos teille taas, tytöt! Oli todella mukavaa seurata treenejänne. :-) Muut paikat täytettiin myös collieilla (lähes kaikki nahkoja, joukossa yksi pitkäkarvavahvistus) ja täten viikonlopusta muodostui mielenkiintoinen katsaus rotuun. Kiitokset osallistumisesta myös Lauralle ja Adamille, Soilelle ja Ricolle, Annelle ja Vekulle, Ellille ja Sololle, Heidille ja Isalle, Merjalle ja Ykälle, Hannalle ja Siirille, Mariannelle ja Väinölle sekä Ernalle ja Tarmolle! Toiminnanhaluisten lassiekoirien määrä taisi olla kouluttajallekin pieni yllätys, positiivinen sellainen. ;-) Jukalle oikein isot kiitokset erittäin antoisasta viikonlopusta! Videoita on tulossa, kiitokset niistä Kontisen Liisalle! Ensi kesäksi on suunnitteilla kahden kouluttajan agilityviikonloppu. Tottiskoulutusten sarjaa jatketaan jo aivan alkuvuodesta halliolosuhteissa, lisätietoja on tulossa ajankohtaista-linkin taakse. Etusija on edelleen kasvatinomistajillani ja heidän jälkeensä sellaiseksi aikovilla, mutta ulkopuolisille vapaita paikkojakin kannattaa aina kysellä.

4.10. Agilitykurssi, Tampere Olin pitkään odottanut pääsyä viikonlopun mittaiselle Niina-Liina Linnan agilitykurssille. Surullinen tapaus perhepiirissä pakotti jättämään lauantaipäivän väliin, mutta sunnuntaina kävimme Uman kanssa hakemassa jälleen uudenlaista oppia sujuvampaan ohjaukseen. Sainkin päivästä paljon irti ja haluan kiittää Niinua hyvistä neuvoista ja kannustuksesta! Nyt ohjausta aletaan saada pikku hiljaa kuntoon, isompi haaste on kuitenkin saada kuntoon myös ohjaajan korvienväli – eli megalomaaninen, kaiken pilaava kisajännitys edes jollakin tapaa kuriin. Videomateriaalia päivästä on olemassa ja sitä ehkä julkaistaankin jossakin vaiheessa.

Kuvapäivitystä odotellessa Lähiaikoina lisään eri gallerioihin ja koirien sivuille hiukan suuremman määrän uusia kuvia. Ennen sitä tuoreet syyskuvamme ovat kuitenkin esillä Picasa-verkkoalbumissa. Siellä niitä voi katsella myös suuremmassa koossa ja kommentoida.

29.9. Uman ja sisarusten synttärit Aika kuluu uskomattoman nopeasti! Tänään tulee neljä vuotta siitä, kun Reetan ja Patun seitsenpäinen lapsilauma puski itsensä äänekkäästi maailmaan. Nyt ne ovat jo aikuisia ja tulossa parhaaseen ikäänsä, kaikenlaista on niiden kanssa jo ehditty tehdä ja kaikenlaista on toivottavasti vielä edessäpäin. Syntymäjärjestyksessä oikein isot onnittelut Plätälle, Kaisalle, Riffille, Sissille, Toscalle ja Rollelle! Omistajia haluan kiittää huolehtivista kodeista ja yhteydenpidosta. :-) Erityisonnittelut menevät toki "kotivalo" Umalle. Tein aikoinaan colliekasvattajalle erittäin epätyypillisen, suorastaan järjenvastaisen päätöksen, kun jätin kotiin hyvin vaatimattoman näköisen narttupennun, mutta kertaakaan en ole katunut – päinvastoin. Päätöksen myötä elämäämme tuli suuri persoona, joka tuntuu vain paranevan päivä päivältä. Voi olla, etten enää koskaan saa itselleni yhtä omalta tuntuvaa koiraa, mutta aika näyttää. Tässä on se Uma, josta pidän paljon: rauhallinen ja seesteinen. Tästä Umasta pidän vielä enemmän: energinen riiviö kaiken ikää. Etualalla pahaa-aavistamaton Reetta-mamma lempipuuhassaan eli kieriskelemässä ties missä.

27.9. Makkaramaastot eli koirien kiihdytyskisa, Pori Myös Riffi vietti viikonloppua vinttikoiraurheilun merkeissä. Ennenkin vieheenajoa treenanneena se osallistui Porin Kirjurinluodossa järjestettyyn epäviralliseen maastojuoksukisaan ja tykitti pupun perässä ei-vinttikoirien sarjassa (isot koirat) toiseksi kovimman ajan! Onnittelut huiman nopealle herralle ja kiitokset Lauralle hauskasta rodun esilletuomisesta hiukan erilaisissa ympyröissä. :-)

26.9. Mansen Murre, Tampere Oikeista kisoista Umalle ei ole viime aikoina tavoiteltavia tuloksia tullut, mistä "kiitos" kuuluu yksin ohjaajalle. Missikisassa ja epävirallisissa karkeloissa on kuitenkin käyty olemassa ihan hyviä. ;-) Mansen Murre on vuosittain Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla järjestettävä leikkimielinen ratajuoksukilpailu kaikille roduille – vinttikoirat tosin osallistuvat vain näytösluontoisesti. Tänä vuonna saimme Takut-porukan kanssa kerättyä kaksi kolmen koiran seurajoukkuetta maxikokoisten koirien luokkaan: Tampereen Koiraurheilijat ry:n vinttikoira-alaosasto -nimisessä joukkueessa juoksivat Uman lisäksi tervu Remo (BH Ar'tfulfox's Heartbreaker) ja bortsu Viljo (Tending Jolly Roger), Kiitoliitäjät-joukkueessa taas kiisivät sakemanni Jaki, tervu Muka ja pitkiscollie Putte. Molemmat joukkueet pinkoivat ratapätkän kunnialla: Vinttikoira-alaosastomme voitti kisan ja Kiitoliitäjät veivät kolmossijan. Umppis sai hiukan huonon lähdön (olisi ehkä pitänyt treenailla niitä), mutta onneksi pojat pelastivat tilanteen. Ensi vuodeksi sitten jopa treenataan... Kiitos kavereille kivasta päivästä! Urheilukoira Uma pistää parastaan, vielä "näyttelykuntoisena" meno vain ei valitettavasti näytä kovin urheilulliselta. © Jasmo Hiltula 3 x Mansen Maximurre -09: Remo, Uma ja Viljo (klikkaa kuva suuremmaksi).

19.–20.9. Agilitykilpailut, Tampere Plättä ja Liisa tulivat ilokseni Herwoodin koiraurheilukeskukseen kilpailemaan ja Umppis-siskoa moikkaamaan. Ennätysvauhtia kakkosluokkaan nousseella Plätällä on vasta alle kymmenen kisastarttia alla, mutta vähäisestä kokemuksesta huolimatta ensimmäinen LUVA-tulos oli lauantaina todella lähellä. Ilman keinun ylösmenon kontaktivirhettä olisi tullut nolla ja vielä voitto päälle, sillä luokassa ei tehty yhtään miinusnollaa, nyt tuli kolmossija vitosella. Onnea Liisalle ja Plädelle, joka kulkee kuin juna! Umppiksella oli normiviikonloppu eli hyllylautoja saatiin taas neljin kappalein. Viime aikoina urheiluvammoista ja niistä aiheutuneista lihasjumeista kärsinyt koira oli aivan ihana ja teki kaiken koulutustasonsa mukaisesti, ohjaaja ei vain hoitanut omaa osuuttaan. Epätoivo alkaa pikku hiljaa hiipiä ovelle: Miksi kasvattaa itselleen hyvä koira ja kouluttaa se vaivalla, kun kisatilanteessa kaikki kuitenkin kaatuu ohjaajan paniikinomaiseen jännittämiseen? Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin onnitella kavereitamme Annea ja beecee Toivoa tänään ansaitusta NOM-hopeasta jäljellä – kerta kaikkiaan mieletöntä arvokisamenestystä vuodesta toiseen! :-) Toki onnittelut kuuluvat myös Suomen agilitymaajoukkueelle (jos joku teistä joskus sattuu tämän lukemaan) viikonlopun upeista suorituksista Itävallan MM-kisoissa!

13.9. Käyttäytymiskoe, Turku Iloinen Riffi-mies ja ohjaajansa Laura kävivät Turussa hakemassa varsin virtaisalla tottiksella ja toki myös läpäistyllä kaupunkiosuudella pk-puolen kisaluvan, tuomari oli Vesa Laaksonen. Tältä parilta voinee odottaa tulevaisuudessa jokseenkin mukavannäköistä tottista, viettikestävyyttä nimittäin löytyy ja hallintaakin alkaa jo olla. :-) Lajeina Riffillä on tätä nykyä sekä jälki että haku. Onnittelut ja kovasti tsemppiä jatkoon, Laura ja monitoimi-Riffi!

12.9. Kaikkien rotujen näyttely, Tallinna Sisko ja sen veli eli Uma ja Rolle käväisivät Suomenlahden eteläpuolella näyttelyreissulla yhdessä Lindan pitkätukkasisarusten Keenan (BH Leaftribe My Black Dahlia) ja Blackyn (BH Leaftribe Old Black Joe) kanssa. Uman kanssa olen toki reissannut ennenkin ja todennut sen ihanan reippaaksi, sopeutuvaiseksi ja cooliksi matkakaveriksi, mutta oli mukava huomata, että Rollekin oli hyvä reissumies – ottaen tietenkin huomioon urosten tavat, mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsisi. ;-) Etelänaapurin liikennejärjestelyt ja hups vain vähän tilanteessa kuin tilanteessa pompsahtelevat hinnat olivat tietysti luku sinänsä, mutta ei niistä nyt sen enempää. Reissu oli oikeastaan satsaukseni Rolleen, Umppis otettiin mukaan enemmän seuraneidiksi. Tallinnan laululavan kauniissa puistossa kävi kuitenkin päinvastoin kuin odotin: Rolle oli PU-2 jääden ilman sertiä, mutta sisko saikin yllättäen sertin ja oli paras narttu. ROP-kisan se hävisi ansaitusti todella hienosti liikkuneelle ja esiintyneelle Milli Miller Võimas Samurai Aapolle, jonka isä on suomalainen tuttumme Rico. Arvata siis saattaa, että neiti luuli jälleen olevansa paikalla seistessään diplomisteppaaja ja liikkuessaan vähintään saksanpaimenkoira... Mieltäni lämmittikin erityisesti Uman arvostelussa lukenut "excellent work of handler" – tuomarina toiminut Beata Petkevica siis huomasi, kuinka paljon tytön kanssa saa tehdä töitä. ;-) Lindalle suurkiitokset mukavasta matkaseurasta ja Marille Rollen lainasta! Lisää kuviakin on tulossa. Kerrankin onnekas seuraneiti laululavan puistossa. © Linda Lehtiheimo Minä ja Uma. © Linda Lehtiheimo

Alkusyksyn kuulumisia Elokuun lopussa starttasimme Uman kanssa syksyyn samoissa merkeissä kuin sitä tulemme jatkamaankin, siis agilitykurssilla. Tämä taisi olla kolmas tai peräti neljäs kerta, kun Rannikon Timo meitä opasti, ja hyviä neuvoja turhien mutkien ja koiran valumisten vähentämiseen tuli taas paljon – ehkäpä jokin juttu joskus onnistuu meiltä myös käytännössä. Yhtäjaksoista videomateriaalia – tosin laatua kännykkäkamera – on lähemmäs puolisen tuntia (Tanjalle kiitos!), ja videogalleriasta löytyy ainakin hetken aikaa pieni "kootut sähläykset" -pätkä ennen kuin itsesensuuri iskee. Lokakuun alussa ohjelmassa on sitten kaksi tiivistä treeniviikonloppua peräkkäin: Ensin on vuorossa seuramme järjestämä Niinu Linnan kurssi ja sitten itse järjestämäni Leppälän Jukan kurssi. Myöhemmin syksyllä Uma pääsee vielä hiukan toisenlaiseen oppiin, kun lähdemme pienellä kaveriporukalla lampaita paimentamaan. Myös kasvattien sytyttelypäivä on edelleen suunnitteilla viimeistään ensi kevääksi. Tosca ja omistaja-Liisa muuttivat Liisan opiskelupaikan vuoksi Jyväskylään ja pari siirtyi samalla E-HKK:sta JAT:n riveihin. Tsemppiä opiskelujen aloitukseen ja syksyyn uudessa kotikaupungissa! Elo-syyskuun vaihteessa vein Uman ja Reetan Tampereella järjestettyyn reippaasti yli 300 koiran megamätsäriin. Tarkoitus oli lähinnä testata, olisiko Umppis oppinut itsekseen hillitympää liikkumista tämän kuluneen vuoden aikana, kun se on ollut poissa näyttelyistä ja kaikesta siihen viittaavastakin. Ei ollut. Sen lisäksi, että se uskoi edelleen kilpailevansa tosissaan ravikuningattaren tittelistä, se oli muutenkin koko ajan kuin lentoon lähdössä ja aivan äärettömän raskas esittää. Jostain käsittämättömästä syystä se kuitenkin voitti luokkansa ja Reetta tuli vauhdikkaalla (tosin tyttären vauhdikkuudelle pahasti kalvenneella) esiintymisellään omassaan kolmanneksi.

22.8. Ryhmänäyttely, Nokia (sekä agilitykilpailut, Orivesi) Elokuussa koin Nokialla, Orivedellä ja niiden välimaastossa jokseenkin stressaavia hetkiä. Jokin häiriö rationaalisessa ajattelussa oli saanut minut ilmoittamaan Reetan Nokian ryhmänäyttelyyn ja Uman Oriveden agilitykisoihin samana lauantaina. Kun molempien tapahtumien aikataulut ilmestyivät, kävi tietenkin ilmi, että tytöillä olisi menoa eri kaupungeissa paitsi samana päivänä, myös suurin piirtein samaan aikaan. Päätin kuitenkin yrittää taikatemppua ja olla yhtä aikaa kahdessa eri paikassa. Ensin suuntasimme pommiin nukuttuani Nokialle – aluksi tietenkin väärien koirien papereiden kanssa, mutta onneksi huomasin virheeni ajoissa. Turisti-Uma nakattiin häkkiin pois silmistä ja mielestä, Reetta taas kävi kehässä hakemassa iloisella ja vauhdikkaalla esiintymisellään sijoituksen PN-3 ja ROP-veteraanirusetin. Alla tuomari Gert Christensenin arvostelu (jonka pohjalta voi todeta vain, että alati pöllyävää, sterilisoitua mummoa ei kannata kastella juuri ennen missimittelöitä, sillä kun on karvaa irrottava vaikutus): 8 years, well balanced female, feminine head & ex. nice eyes, well set ears, good neck & topline, well set tail, strong body, well angulated, good bone, moves with lot of drive, not in coat condition, nice temperament. PN-luokassa huomasin, että rataantutustuminen alkaisi Orivedellä 50 minuutin kuluttua ja navigaattorin mukaan välimatkaan menisi 48 minuuttia. Aikaa oli siis yllin kyllin. Juoksin suoraan kehästä vaihtamaan Reetan Umaan ja vaatteet hieman sopivampiin, puhuin sekavia "hoitotädille" (kiitos, Minna!) ja sitten vedimme Uman kanssa 400 metrin aitajuoksuspurtin näyttelyalueen läpi loikkien kaikennäköisten häntien ja niiden heiluttajien yli. Aikaa rataantutustumiseen oli tässä vaiheessa 45 minuuttia ja hätäsoitto ylitoimitsijalle paljasti, että kisat olivat minuutilleen aikataulussa. Tampereen keskustan tuntumassa nousin tietysti ylös väärästä liittymästä ja päädyin Kalevaan jurruttamaan useammissa punaisissa liikennevaloissa. Orivedentielle selvittyäni ohitin tutka-auton (jollaista en ole sillä pätkällä vielä koskaan nähnyt), mutta Kissalan pojat eivät vaivautuneet perääni ja samalla minuutilla kun kaahasin kentälle, tuli kutsu luokkamme rataantutustumiseen. Umppis haettiin autosta lämmittelemään (kiitos, Riina!) ja ilmopiste etsi kansiosta oikean koiran rekkareita ja kisakirjaa juostessani itse radalla täysin epäsopivissa kengissä jalat valmiiksi spagettina. Tiukille meni, mutta onneksi ilmoittautumisen kanssa joustettiin (kiitos siitä ja muustakin, Päivi!) ja pääsimme starttaamaan luokan viimeisinä. Reisille menivät molemmat startit, sillä ohjaajan suorituskyky ei ollut ihan virkeän ja levänneen koiran tasolla, mutta tulipa ainakin testattua omia hermoja ja todettua, että ei jatkossa näin. Samaan aikaan Reetta käväisi taitavan varahandlerinsa (kiitos siitä ja muustakin, Linda!) kanssa vielä isossa kehässä, mutta ei ollut tällä kertaa tuomarin mieleen. Onneksi on ympärillä mukavia ja auttavaisia ihmisiä. :-)

15.–16.8. Agilitykilpailut, Tampere Kaisa ja Anna tulivat viikonlopuksi Tampereelle Takkujen agilitykisoihin, joissa uurastin itse molempina päivinä töissä enkä siis tällä kertaa kisannut. Turun tytöt menestyivät kivasti: Lauantain saldona oli siisti vitosrata ja suvereeni luokkavoitto nollalla – ja jälkimmäisen myötä siirto kakkosluokkaan! (Tässä yhteydessä pyydän anteeksi kaikilta, jotka joutuivat kuulemaan kasvistädin reaktion. ;-)) Sunnuntaina pari starttasi sitten ensimmäistä kertaa "väliluokassa" ja saaliina oli kaksi nättiä femmaa. Hienosti tehty! Oli oikein mukavaa seurata taas sujuvaa yhteistyötänne, joka tuottanee pian tulosta kakkosissakin. Kisakuvagalleriaan on lisätty kuvia lauantailta, Elinalle iso kiitos! Kaisa matkalla kohti luokkanousua, melkein koko voittorata takana. © Elina Riipi Pienen lassien pää on pyörällä kuin Haminan kaupunki, mutta ei se haittaa! © Elina Riipi

14.7. Koirakuvausta, Ellivuori Aurinkoisena heinäkuun iltana pakkasimme Marin kanssa autoon Reetta-mamman lapsineen ja ajoimme Sastamalaan hotelli Ellivuoren pihaan. Lehtiheimon Linda odotteli siellä meitä kameransa kanssa ja illasta jäi talteen useita mukavia kuvia, joita varten tein toisen poseerauskuvagallerian. Kiitokset Lindalle vielä kerran! Tässä muutama toiminnallisempi kuva samalta reissulta: Ikean råtta tukalissa tunnelmissa sekä tietenkin Reetta. Rollen seuraaminen on aina yhtä tyrmistyttävän hienoa.

Keskikesän kuulumisia Tämän uutisen otsikko johtaa oikeastaan harhaan: Meille ei kuulu juuri mitään. ;-) Loppukevään ja alkukesän tapahtumasuman jälkeen olemme ottaneet rauhallisesti lähinnä viihdyttäen veteraaniosastoa, rakentaen Umppikselle peruskuntoa ja lataillen akkuja loppukesän ja syksyn koitoksia varten – pari agilitykisastarttia on tosin käyty juoksemassa, mutta ilman mainittavia tuloksia. Myös kasvatit ovat keskittyneet enimmäkseen lomailuun. Syksyn koulutuspäiviä kuitenkin suunnitellaan jo ahkerasti ja agilitypäivästä on odotettavissa infoa Ajankohtaista-sivulle pikapuoliin. Myös pentusivulle on tulossa pikku hiljaa lisätietoja ensi vuoden suunnitelmista. Uman kesä on sujunut etenkin tukalan helleaallon aikana näissä merkeissä: Monet ovat kuulleet vain tarinoita Makkarajärvessä asustavasta salaperäisestä hirviöstä. Jotkut kuitenkin väittävät nähneensä tuon kauhistuttavan olennon nousevan joskus myös ylös lammen mustista vesistä...

5.7. Agirotu 2009, Nastola Jo kuudettatoista (vai peräti seitsemättätoista?) kertaa järjestetty Agirotu tarjosi minulle taas tilaisuuden olla mahdottoman ylpeä aktiivisista kasvatinomistajistani. Niin suuri massatapahtuma kuin kyseessä olikin, sunnuntaina eli rotujoukkueviestipäivänä kaikki kilpailleet nahkacolliet olivat kasvattejani ja siis yhdestä ainoasta pentueesta. Perhejoukkueemme How Many Sisters (Tosca, Uma, Plättä ja Kaisa) starttasi kilpailevissa maxeissa ja lisäksi osallistuimme pukukisaan. Sijoituksemme joukkueviestissä oli erinäisistä (kröhöm) syistä vasta 42. (kaikkiaan 63 joukkuetta taisi saada tuloksen), mutta ainakin toimme nahkacollieväriä tapahtumaan. Kisaavien siskosten lisäksi kisapaikalla nähtiin myös pari turistikoiraa, joista niistäkin puolet oli kasvattejani – toisin sanoen Sissi ja Lotta tulivat kesämökiltään perhettä kannustamaan. ;-) Liisa, Liisa ja Anna: Kaunis kiitos taas teille, että lähditte aktiivisesti mukaan ja jaksoitte panostaa vielä pukukilpailuunkin! Myös Agirodusta on tulossa kevyttä kesähömppää kuvakertomuksen muodossa. Hiukan esimakua tässä: Suloinen kuin karamelli? Ei, vaan Hämeen hirmuinen valkyria täydellisessä alennustilassa. © Kati Dahlström

28.6. SCY:n Helsingin alaosaston paimennuspäivä, Piikkiö Kesäkuun lopulla Sissi kävi "pikkusisko" Lotan ja muiden colliekavereiden kanssa paahtavan auringon alla Piikkiössä tutustumassa ensimmäistä kertaa elämässään lampaisiin. Selvää syttymistä olikin havaittavissa, päivästä on tehty myös kuvakertomus. Sissi Swedun paimennuskoulun pelloilla palaamassa juurilleen. © Jorma Lahti

6.6. Tottelevaisuuskoe, Espoo Plättä ja Liisa poikkesivat Espoossa Hannele Pörstin tuomaroitavana hiukan poikkeuksellisessa tottelevaisuuskokeessa, jossa tuomari toimi samalla liikkeenohjaajana ja koiran kiittäminen sekä ohjaajan valmistautuminen jäi liikkeiden välistä pois. Hämmennyksestä huolimatta pisteet olisivat riittäneet ykköstulokseen, jos Plätän murheenkryyniliike paikallamakuu olisi onnistunut, nyt saaliina oli kakkostulos 146 pisteellä. Hirmuisesti tsemppiä jatkoon ja vielä lisää määrätietoista paikkamakuutreeniä, niin kyllä ne loputkin ykköstulokset sieltä pian tulevat!

3.6. Agilitykilpailut, Tampere Uma päätti ilahduttaa surullista ohjaajaansa ja toimi upeasti oman seuramme agilitykisoissa keskiviikkoiltana. Tuloksena oli toinen nolla kakkosista ja samalla kolmossijoitus agilityradalta, joten Umppis on enää yhden sijoitusnollan päässä kuninkuusluokasta. Jouduin ottamaan vauhdikasta koiraa aika tiukasti haltuun vaikealla radalla useaan kertaan, mihin tärvääntyi aikaa. Vaikka Uma on valeraskauden takia edelleen hiukan alamaissa ja vaikka kylmästi vihmova sade vain yltyi illan mittaan, likka teki radalla hommia täydellä vaihteella. Ilmeisesti tarvitsemme extreme-olosuhteet onnistuaksemme!

1.6. Rollen terveystutkimustuloksia Nyt, kun muutaman päivän takaista shokkiuutista on hiukan sulateltu, on tullut aika julkistaa syy siihen, miksi pentuesuunnitelmat on poistettu. Pahin pelkoni kävi toteen, kun Rollen (A. Gwydion) täysin rutiinimielessä otetun kilpirauhastestin tulokset tulivat: Terveeksi olettamallamme koiralla onkin alkava kilpirauhasen vajaatoiminta. Tämä löydös tosin selittää Rollen tänä keväänä alkaneet ajoittaiset väsymyspuuskat, mutta mitään muita oireita sillä ei ole ollut. Rolle voi ja tulee voimaan oikein hyvin, mutta Suomen antidoping-sääntöjen vuoksi tämä harvinaisen lupaava hakukoira tulee olemaan jatkossa kokeiden ja kilpailujen ulkopuolella. Tämä kirpaisee kovasti ja haluan kasvattajana esittää vielä kerran pahoitteluni Marille. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka pahoillani tästä olen. Uutisen tullessa olin myös sulkemassa omaa Umaani pois jalostuksesta, mutta konsultoituani eläinlääkäreitä ja keskusteltuani ystävieni kanssa tulin siihen tulokseen, etten halua päättää vielä mitään varmaa. Roduissa, joissa kilpirauhasen vajaatoimintaa on runsaasti, sitä pidetään resessiivisesti periytyvänä sairautena, eli sairausgeenin on tultava molemmilta vanhemmilta. Tätä tukee myös se, että sairaat koirat ovat saaneet täysin terveitä pentueita. Siksi Uman jalostuskäyttö voisi periaatteessa olla edelleen mahdollista, jos pyrkisin löytämään sille niin erisukuisen uroksen kuin muut kriteerini huomioon ottaen kykenen. Kasvattaminen on riskien tiedostamista ja niiden minimoimista sekä asioiden priorisoimista, ja koska Uma on luonteeltaan hyvin lähellä omaa tulkintaani ideaalinahkasta, en ole ainakaan ihan vielä valmis luopumaan mahdollisuudesta käyttää sitä jalostukseen. Tavoitteenani on toki terve koira, mutta myös tervepäinen ja toimiva harrastuskoira. Uusi uros on alustavasti hakusessa enkä ole tässäkään tapauksessa valmis tinkimään luonneominaisuuksista ja toimivasta fysiikasta. Etsin parhaillaan myös jalostuslainanarttua tulevaisuuden varalle. Pelaan edelleen täysin avoimin kortein, joten perustelen mielelläni ratkaisujani kiinnostuneille sähköpostitse. This week we got shocking news and I have to make hard decicions. Due to Rolle’s (A. Gwydion) incipient hypothyroidism he won’t be used for breeding himself. The test was done just in case, he didn't got any clear symptoms and he is still fine. If I am going to breed Rolle's sister Uma (A. Godiva), I have to find her a male from different lines – the hereditary of this illness is likely recessive. I am considering this because I think Uma’s mental quality is too valuable to lose completely. She has also been perfectly healthy and vital so far.

31.5. Agilitykilpailut, Nokia Jottei totuus unohtuisi, misseilyn jälkeen palasimme taas agilityradoille tahkoamaan. Uman alkutaival kakkosluokassa ei saanut ainakaan helppoja puitteita, sillä se kehitti elämänsä ensimmäiset selkeämmät valeraskausoireet vähän ennen Nokian kisoja ja viikonlopun neljä starttia paahdettiin tuomarin sanoin "afrikkalaisessa kelissä" (sunnuntaina auton mittari näytti 30 astetta varjossa, ei tuulta eikä pilvenhattaraakaan taivaalla). Viikonlopun starteista kolme menikin suoraan sanottuna männikköön, mutta hyppyradalla Umppis pysyi tiukalla "ärräpääohjauksella" näpeissä ja tuloksena oli nolla kolmossijalla – emmekä todellakaan hävinneet hitaille koirakoille. Wannabe-mammalta roikkuvine mahanaluksineen siis ihan kelpo esitys!

24.5. Agilitykilpailut, Vaasa Kaisa ja Anna matkustivat viikonlopuksi Vaasaan agilitykisoihin ja tekivät useita kauniita ja sujuvia ratoja, vaikka nollia ei tällä kertaa ihan tullutkaan. Sunnuntaina tuli kuitenkin luokkavoitto nopeimmalla vitosella, eli tämäkin G-pentueeni koira nähtiin palkintopallilla saman viikonlopun aikana. Ei tässä voi olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen siitä, että Reetan lapset ovat päätyneet paitsi hyviin, myös aktiivisiin koteihin. Onnittelut Kaisalle ja Annalle oikein lupaavasta menosta ja voitosta!

24.5. Kaikkien rotujen näyttely, Rauma Rollen viikonloppu menikin sitten jokseenkin putkeen. Lauantain tokokisoissa heitin vitsinä, että huomenna haetaan sitten näyttelystä toinen serti – edellinenhän tuli vuosi sitten Porista ROP-voitolla ja sen jälkeen Rollea ei olekaan näyttelyihin viety. Rauman kaikkien rotujen näyttelyssä heitosta tulikin totta, sillä Rolppa sai kuin saikin hienolla esiintymisellä ja oikein mukavalla arvostelulla toisen sertinsä ja oli vielä VSP. Se ei ole siis vain taitava tottistelija vaan myös hyvä pönöttäjä, onnittelut Marille Rolpan kanssa tehdystä hienosta työstä! Tuomarina toimi Theo Leenen Belgiasta. Matkakaverina Rollella oli Reetta-äiti, jonka kehään vieminen suoraan sanottuna hiukan hävetti minua. Rouvan karvanlähtö on pahimmillaan ja tuomarin tutkittua koiran suuri osa Reetan turkista oli hänen käsissään ja housuillaan. Hienon arvostelun ainoat, ansaitut moitteet tulivatkin turkin kamalasta kunnosta, mikä ei kuitenkaan estänyt Reettaa olemasta PN-2 ja ROP-veteraani. PN-luokassa leidin mopo lähti keulimaan aivan Uman tapaan ja se jopa komensi esittäjää, kun ei saanut juosta niin lujaa kuin halusi. Sama mopo keuli vielä myöhään iltapäivällä ryhmäkehässä koko päivän näyttelypaikalla hengailusta ja lämpimästä säästä huolimatta, joten taidanpa ilmoittaa muorin joihinkin agilitykisoihin – jospa se saisi samanlaisen energiapuuskan sielläkin. Isossa kehässä pääsimme kovatasoisessa porukassa kahdeksan parhaan joukkoon, joten tyytyväinen pitää olla, vaikka sijoitusta ei enää tullutkaan. Oli kuitenkin mukavaa päästä näyttämään hyväkuntoista, erittäin vauhdikasta, kaikissa tilanteissa ehdottoman varmakäytöksistä ja häntäänsä alati heiluttavaa mummoluokkalaista. Reetta hamuilee lihapullaa isossa kehässä. © Sini Mäntynen

23.5. Tottelevaisuuskoe, Tampere Toscan ja Liisan agiliitäessä vain joidenkin kilometrien päässä pidettiin oman seuramme kentällä SCY:n Pirkanmaan alaosaston järjestämä tokokoe, johon olin kaunistellusti sanottuna suostutellut Rollen (A. Gwydion) ja Marin mukaan. Olipa hyvä, että kasvistäti vähän potki, sillä tämä pari teki huomiotaherättävän kauniin suorituksen, jolla voitettiin koko 14 koiran alokasluokka! Tuomarina toimi Marja Ala-Nikkola, joka ei pisteiden kanssa suotta lepsuillut. Rollen pistesaldo oli 187,5 ja sillä lohkesi ykköstuloksen lisäksi KP. Rolle oli luokan ainut koira, joka sai kummastakin seuraamisesta täyden kympin, ja mieltä lämmitti myös kokonaisvaikutelman kymppi. Eipä hassummin kodinvaihtajalta, josta ei pitänyt enää harrastuskoiraa tulla. Onnea Marille vielä kerran ja kiitos siitä, että aikoinaan otit itsellesi tämän koiran! Alla kokeen vaiheita kuvin kerrottuna. Rolle tarjoaa kaunista seuraamista matkalla ryhmäliikkeiden suorituspaikalle. Yksilöliikkeet ovat alkamassa, Rolle ja Mari valmiina remmiseuraamiseen. Toisen seuraamiskaavion loppumetrit. Upea kontakti säilyy myös liikkeiden välillä, tässä ollaan menossa hypylle. Rollen hyppy on koeliikkeenä vielä kesken, joten se mentiin vasta toisella käskyllä, mutta sitten toki hyvin. Ohjaaja alkaa pikku hiljaa käsittää, mitä tuli tehtyä. Hakukoira Rolle tekee ilmavainututkimusta, onko koepaikalla vielä kivoja tyttöjä.

23.5. Agilitykilpailut, Tampere Lauantaista tuli aurinkoinen päivä monellakin tapaa: Meille riitti sekä kaunista säätä että hyvää mieltä ja ansaittuja tuloksia. Tulosten tekemisen aloittivat Tosca ja ohjaajansa Liisa, jotka tekivät TamSKin agilitykisoissa kaksi silminnäkijälausuntojen mukaan todella hienoa ja onnistunutta rataa. Ensimmäiseltä tuli keppivirheiden vuoksi kymppi, mutta toiselta sitten kauan odotettu ja todellakin ansaittu ensimmäinen nolla! Toscan sijoitus luokassaan oli kolmas. Oikein kovasti onnea taitavalle Liisalle ja pikku agilitytykille! Nyt on päästy nollakantaan ja tie on auki vaikka mihin.

17.5. Agilitykilpailut, Kirkkonummi Samana päivänä kun Uma vastaanotti luokkanoususertin Tampereella, Kirkkonummella saman teki Plättä-sisko Liisa-ohjaajineen. Kisauransa kolmannessa startissa ensimmäisen nollansa tehnyt Plättä sai nollat myös kisauransa neljännestä ja viidennestä startista (sijoitus oli kummallakin radalla neljäs), joten nousu kakkosiin tapahtui ennätysnopeasti! Vielä kerran aivan valtaisat onnitteluhalaukset ja -rapsutukset tälle taitavalle parille – kyllä saa Reetta-mamma olla ylpeä lapsistaan ja kasvistäti niiden ohjaajista! Plätän kotisivuilla on nyt nähtävillä videoita lähes koko lyhyestä taipaleesta ykkösluokassa, kiitos niistä Liisalle!

17.5. Agilitykilpailut, Tampere Uma sai oman seuramme kisoissa taas vaihteeksi taitavan kuskin, jonka päätä ei kisajännitys hajota, joten menestystähän ei voinut välttää. Heti aamutuimaan Jalosen Kari ja Umppis ottivat ykkösistä nollavoiton ja samalla tuli se ensimmäinen himoittu serti ja siirto kakkosluokkaan! Neidin meno oli kyllä kummallisen tahmeaa, yleisökommentin mukaan ”ei collieksi hidas, mutta Umaksi hidas”. Kiitos superohjaajalle vielä kerran, on aikamoinen saavutus ottaa koira liki kylmiltään mukaan ja tehdä näin hyvää tulosta! Ei voisi enää tyttö tiukemmin kääntyä putkesta putkeen. © Sarianna Sarmastola "No kiva, nyt mun katu-uskottavuus menee kaikkien näiden muiden koirien silmissä." © Sarianna Sarmastola Iltapäivällä siirryin pitkän odottelun jälkeen itse koirani puikkoihin, koska Kari tuomaroi kyseisen kakkosluokan kisan. Jännitys teki taas tepposet ja vaikka sain väännettyä sinänsä kivalta radalta väkisin nollan, useita kallisarvoisia sekunteja vienyt sompailu radalla pitkine, turhine mutkineen ja pyörähdyksineen valutti ajan melko poikkeuksellisesti yliajan puolelle, vaikka vauhtia oli enemmän kuin aamulla. Sijoituimme yliaikanollallamme kolmansiksi, joten ensimmäisen sijoitusnollan meneminen sivu suun hiukan harmitti, mutta hyvä päivä kuitenkin! Uma liitää ensimmäistä kertaa kakkosluokassa. © Minna Haapanen

6.5. Kotisivut on julkaistu Kauan suunnitellut ja odotetut kotisivumme saatiin vihdoin nettiin! Kiitokset sivujen valmistumisesta kuuluvat muun muassa Hillalle, joka jaksoi toteuttaa taitavasti monimutkaiset visioni, kasvatinomistajilleni, jotka kirjoittivat koiristaan luonnekuvaukset ja avasivat kotialbuminsa, kaikille valokuviaan ystävällisesti lainanneille (erityisesti Lehtiheimon Lindalle, Saarisen Minnalle ja Lahden Jormalle, jotka antoivat käyttööni eniten materiaalia) ja tietenkin ”hovikuvaajalleni” Jussille, jonka valokuvat muodostavat näiden sivujen perusrungon. Sivumme eivät ole vielä läheskään valmiit. Tarkoitukseni on täydentää niitä suurella määrällä uusia kuvia sekä lähitulevaisuudessa myös treeni- ja kisavideogallerialla, joka valottanee valokuvia paremmin koiriemme tapaa tehdä töitä. Myös englanninkieliset sivut valmistunevat pikku hiljaa. Tervetuloa tutustumaan! Our website is finally published, but not finished. I will add more pictures and a whole new training video gallery in the near future. The English pages are not finished yet, but you are most welcome to explore our Finnish pages (including many photo galleries) and my English summary page here. Umppis toivottaa kaikille hyviä surffaushetkiä!

6.5. Vallun synttärit Maailman sympaattisin Vallu-pappa viettää tänään kymppisynttäreitään! Herra itse ei kylläkään ymmärrä papaksi nimittelyä, sillä omasta mielestään Vallu on mies parhaassa iässä. Se on aina valmis toimintaan ja tuntikausia kestäville umpimetsälenkeille, kotikulmien remmirähinät kajautetaan ilmoille säännöllisesti (vaikkei tarvitsisi) ja naisia tykätään vikitellä edelleen kovasti (lukuun ottamatta niitä kahta nipottajaa, joiden kanssa Vallu asuu). Tukikoira Reetta vastaa Vallun henkisestä hyvinvoinnista ja personal trainer Uma pitää huolta sen fyysisestä kunnosta, me ihmiset taas olemme vastuussa rapsuttelusta, pullan syöttämisestä ja sohvatyynyjen asettelemisesta mukavasti, joten mikäs on papan ollessa ja elellessä. Aina yhtä valokuvauksellinen mallipoika Vallu jaksaa poseerata keppinsä kanssa kameralle pitkään, hartaasti ja asiaankuuluvien äänitehosteiden kera.

3.5. Agilitykilpailut, Lieto Kaisa ja ohjaajansa Anna jatkoivat matkaansa varmasti ja sujuvasti kohti kakkosluokkaa: TSAU:n kisoista tuli nolla nelossijoituksella! Yksi enää uupuu ja sitten kakkosluokka kutsuu tätä taitavaa paria. Paljon onnea, Kaizu ja Anna!

Toko- ja tottispäivän kuvia Tottispäivän kuvia on lisätty väliaikaiseen kansioon tänne. (Kuvat: Jussi Kauppinen) Maarit Saarron kuvia (kiitos!) löytyy täältä.

18.4. Toko- ja tottispäivä, Tampere Järjestin ulkokisakauden alkajaisiksi kasvateilleni Tampereella tottelevaisuuspäivän, jota vietettiin hyytävän kylmässä tuulessa, mutta mukavan tunnelman siivittämänä. Kasvateistani päivään osallistuivat oman Umani lisäksi tällä kertaa vain Plättä ja Rolle, mutta hyvät täydennysjoukot saatiin kavereiden nahkoista ja kahdesta pitkäkarvaisesta vahvistuksesta. Lisäksi varasijoille jäi monta koirakkoa, jotka eivät mahtuneet mukaan, joten tarvetta tällaisille ongelmakeskeisille treenipäiville tuntuu olevan. Halusin, että kouluttajalla on mahdollisimman laaja-alainen tietämys eri lajeista, joten pyysin meitä opastamaan Talasmäen Annen, jolla on kokemusta tottelevaisuuden kouluttamisesta niin toko-, pelastus- kuin palveluskoirillekin (ja pk-puolelta vielä varsin huikeat meriitit). Vinkkejä tulikin aivan valtavasti sekä toko- että palveluskoiraharrastajien käyttöön, joten vielä kerran kovasti kiitoksia, Anne! Kiitokset myös kaikille mukaville ja aktiivisille osallistujille, te teitte päivästä onnistuneen kylmyydestä huolimatta. Kiitokset myös kuunteluoppilas-Pirjolle koirineen Tampereen-vierailusta. Päivän lopuksi halusin vielä ampua Plätälle, joka ei reagoinut kuusimillisen laukauksiin mitenkään, joten fiilis oli kaikin puolin vallan mainio, vaikka kylmä menikin luihin ja ytimiin asti ja kevätaurinko poltti poskipäät. Uusia tottispäiviä on jo suunnitelmissa, samoin agilitypäiviä. Myös maastotreenien järjestämistä olen miettinyt, mutta katsellaan nyt. Alla vielä kaikki päivän tottelijat ohjaajineen, lisää kuvia on tulossa lähiaikoina. Milla ja Uma (A. Godiva) Anu ja Femma (Ruffenuff Much Too Much) Liisa ja Plättä (A. Giulietta) Maarit ja Rilla (Ruffenuff La Dolce Vita) Mari ja Rolle (A. Gwydion) Anne ja Vekku (Oneway’s Gold Rush) Maija ja Piitu (Pinehillside’s Passed Wonder) Soile ja Rico (Dandinas True Swinger)

10.4. Riffin terveystutkimustuloksia Riffi-poika (A. Gawain) kävi maaliskuussa niin läpivalaisussa (Ventelä) kuin kilpirauhastesteissäkin mukavin tuloksin. T4 oli lievästi alle viitearvojen, mutta normaalin vaihtelun sisällä, TSH oli normaali ja T4/TSH-suhde niinikään normaali. Riffi on myös TgAA-negatiivinen. Nyt kuvatkin on lausuttu SKL:ssa: Pojan lonkat ovat A/A ja kyynärnivelet 0/0, eli se on pentueensa kuudes kuvattu ja samalla kuudes priimatulokset saanut koira. Kiitokset tutkituttamisesta, Laura!

4.4. Luonnetesti, Somero Tosca (A. Ginevra) kävi sisaruksista viimeisenä luonnetestissä Somerolla, tuomareina toimivat Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen. Lähtöön liittyi tiettyä dramatiikkaa, sillä sillä Toscan omistaja Liisa oli flunssassa eikä ääni kulkenut kunnolla, ja itse olin viettänyt edellisen yön mahataudissa oksennellen eikä olo ollut aamullakaan kovin hehkeä. Halu saada testi videoitua vei kuitenkin voiton ja raahauduin katsomaan, kuinka Tosca selvitti testin hyväksytysti. Löysän oloinen leikki jäi vähän kaivelemaan, sillä kyseessä on kuitenkin treeneissä lelulla palkattava koira, mutta paljon löytyi hyvääkin – kelkka taisi olla parhaita koskaan näkemiäni! Tulos osa-alueineen löytyy Toscan omalta sivulta. Kovasti kiitoksia Liisalle siitä, että lähdit sitkeästi toisen kipeän seurassa koiraasi testauttamaan! Testin jälkeen kerroin tuomareille, että 3,5 ikävuoteen mennessä koko seitsenpäinen pentueeni oli nyt saatu luonnetestattua ja sain onnittelut ihan kädestä pitäen. Tämä testausaktiivisuus – josta kiitos kuuluu tietysti aktiivisille kasvatinomistajilleni – lienee jonkinlainen tähänastinen ennätys tässä rodussa, ja koska kyseessä kuitenkin on ”nimettömän” kasvattajan ensimmäinen pentue, rohkenen olla tästä saavutuksesta pikkuisen ylpeä.

21.3. Luonnetesti, Tuusula Plättä (A. Giulietta) ja Sissi (A. Griselda) kävivät luonnetestattavana Tuusulassa, tuomareina toimivat Pasi Halme ja Pekka Orava. Kummankin koiran tulos oli hylätty, mikä oli tietysti suuri pettymys, mutta jälkikäteen löysin testeistä paljon hyvääkin: Plättää ei oikeastaan huimannut testin aikana juuri mikään ennen laukauksia, joihin se valitettavasti reagoi hyppimällä omistajaansa vasten (häntä pysyi kuitenkin ylhäällä). Sissinkin testissä oli useita hyviä hetkiä sen vielä vähäisestä elämänkokemuksesta huolimatta – muun muassa innostunut taisteluleikki ensimmäistä kertaa vieraan ihmisen kanssa ja täydellinen laukauspelottomuus. Miinusmerkkisinä hermorakenteen arvosanoina näkynyt tiukka arvostelu ehkä hiukan yllätti, mutta tärkeintä on, että kumpikin tytöistä palautui testistä hyvin nopeasti ja täysin. Uusimismahdollisuus on olemassa ja tuomareiden mukaan se kannattaa myös käyttää. Kummankin testin osa-alueet löytyvät koirien omilta sivuilta. Kiitokset Liisalle ja Pirjolle tyttöjen testauttamisesta sekä Marille matka- ja juttuseurasta!

15.3. Reetan synttärit Ihana Reetta-rouvamme (joka tunnetaan myös viehättävillä ja naisellisilla nimillä Reetu, Reima, Reiska ja Spede) on saavuttanut virallisen veteraani-iän. Viimeisen vuoden sisällä on tullut hiukan kuuraa poskiin ja silmien yläpuolelle, muuten ei ikä vielä näy. Rouva juhlisti syntymäpäiväänsä popsimalla metsälenkillä keppejä ja kotona ikioman juustokuorrutetun uunimakkaran, jota se ei tainnut ehtiä edes maistaa – niin nopeasti herkku oli syöty.

1.3. Agilitykilpailut, Helsinki Plättä (A. Giulietta) ja Liisa jatkoivat siskon aloittamaa hienoa viikonloppua Cockerspanielit ry:n kisoissa Helsingissä. Kuten äitinsä aikoinaan, myös Plättä teki ensimmäisen nollansa uransa kolmannessa startissa. Sijoitus oli toinen (53 koiraa)! Onnittelut myös tälle parille, loistava aloitus! Plättä ja Liisa vauhdissa Purinalla. Kuvat: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi

28.2. Agilitykilpailut, Lieto Kaisa (A. Gloriana) ja Anna tekivät TSAU:n kisoissa sujuvaa yhteistyötä ja tykittivät tauluun ensimmäisen nopean nollansa! Sijoitus oli kolmas (26 koiraa). Onnittelut hienosta kisakirjan korkkaamisesta!

15.2. Agilitykilpailut, Lieto Umalle (A. Godiva) kokeiltiin Turuus (tai oikeastaan Liedossa) ensimmäistä kertaa vierasta ohjaajaa varsin mukavin tuloksin. Koutsimme Kari ”Siwa” Jalonen siirtyi erittäin vähäisten yhteistreenien jälkeen Umppiksen puikkoihin ja teki sujuvan nollan kakkossijalla (31 koiraa) ATT:n kisoissa. Luokkanousu oli todella pienestä kiinni, sillä edellisellä radalla tuli vain yksi rima alas. On se kumma, miten tämä epeli on lainaohjaajalle kiltti, pieni prinsessa eikä sikaile ollenkaan… Suurkiitokset Siwalle, joutunet ”Umberton” kuskiksi toistekin! Samoissa kisoissa edustivat myös siskolikat Kaisa (A. Gloriana) ja Tosca (A. Ginevra). Näissä neidoissa on vauhtia ja energiaa, joten niiden menoa on aina mukava katsella.

Alkuvuoden kuulumisia Tammikuu on ollut meille perinteisesti kuukausi, jonka aikana pidämme kisataukoa ja lataamme akkuja pimeän syksyn jälkeen – niin kävi tänäkin vuonna. Uman kanssa pidettiin silti treenituntumaa tiiviisti yllä ja tänä keväänä tarkoitus onkin satsata sen kouluttamiseen jenkkiläisin agilityopein. Täysin itsenäisiin pujottelun sisäänmenoihin pyritään Joe Canovan metodilla – joka näyttää tuottaneen tulosta jo varsin lyhyessä ajassa – ja Uman hypyt pyritään saamaan itsenäisemmiksi, terveemmiksi ja varmemmiksi Susan Salon hyppytekniikkaharjoituksilla, joista kävimme ammentamassa oppia Vappu Alatalon hyppyseminaarissa maaliskuussa. Työsarkaa on edessä, mutta koen saaneeni henkisiltä ominaisuuksiltaan niin hyvän agilitykoiran, että sen kouluttamiseen panostaminen kannattaa. Tammikuun alkupuolella saimme mieluisia vieraita, kun Sissi (A. Griselda) poikkesi Tampereella ”pikkusiskonsa” Lotan (Secret Affair’s What A Feeling) ja omistajansa Pirjon kanssa pitkästä aikaa perhettään tervehtimässä. Mukavaa kun kävitte, Pirjo ja tytöt! Lotta (vas.), Sissi, Uma, Vallu ja Reetta poseeraavat pakkaslenkin jälkeen korvat terhakkaasti kohti taivasta. Helmikuun alussa saimme myös mieluisia terveysuutisia: Plättä (A. Giulietta) on käynyt kilpirauhastesteissä ja on terve sekä TgAA-negatiivinen. Kiitos, Liisa!